IDEOIDEN TAUSTOJA

Olen aina pitänyt dokumenteista ja seuraan mielelläni erilaisia ja eri tyyppisiä dokumenttejä.

Ne ovatkin usein olleet taiteellisen työni innoittajia kirjojen ohella, joista en nyt tässä kohtaa puhu.

Kirjoitan, jos jotakuta kiinnostaa teosteni tausta-ajattelu.

Kirjoitan, koska haluan puhua siitä taustasta mitä vasten teokset syntyy.

REFERAATTI HISTORIA-DOKUMENTISTA

Tässä kiinnostavan, tänään katsomani, historiadokumentin tiivistelmä.

”1800-luvulla kehittyi ajatus miehestä perheenpäänä.

Sitä aiemmin näyttäisi olleen, että eri kulttuureissa naisia, lapsia ja miehiä on kohdeltu tasa- arvoisesti. Se näkyy mm. siinä miten ihmisiä on haudattu ja mitä hautaesineitä heille on laitettu mukaan matkalle uskottua kuoleman jälkeistä elämää kohti.

Historiassa on kuitenkin kohtia, joiden avulla voidaan päätellä, että naisten ja lapset ovat joutuneet aiempaa heikompaan asemaan.

Naiset ovat jääneet esim. tietyllä ajan jaksolla aiempaa  pienempi kokoisiksi, koska ruoka mitä he ovat syöneet on ollut heikompilaatuista kuin miehillä.

Miehet ovat käyttäneet silloin valta-asemaansa siten, että ovat saaneet itselleen paremman ruuan syödäkseen.

Eri kulttuureissa näitä epätasa-arvoitumisen kohtia on syntynyt esim. Pronssikauden aikana ja varmaa on, että naisten syrjimiseen johtivat aina maailmanlaajuiset tapahtumat.

Ne ovat mm.  johtuneet  ilmastonmuutoksesta tai muista isoista muutoksista.

Myös sillä on ollut suuri merkitys, että on syntynyt ajatus omistamisesta, sen puolustamisesta.

Ihmiset asettuivat myös paikoilleen viljelemään maata, jolloin naisten pääasiallinen asema ruuan hankkijoina ja sen keräilijöinä poistui.

Naiset osallistuivat myös laajemmin sotiin sekä metsästykseen ennen omistamisen aikakautta, joten ruuan hankinta oli suhteellisen tasa-arvoinen järjestelmä, jolla ei tehty eroja sukupuolien välille.

Omistamisen idean synnyttyä syntyi myös ajatus, että miesten fyysisesti voimakkaampi keho  antaa oikeutuksen ylivaltaan ja alistamiseen suhteessa naisiin ja lapsiin.

Naisten heikommaksi kehittyneeseen yhteiskunnalliseen  asemaan vaikutti myös patrilokaalisuus, joka syntyi paikkaan sidotun asumisen myötä ja naiset joutuvat kiertämään, koska miehet omistivat maata vahvemman oikeudella.

Naiset joutuivat muuttamaan kauaskin lapsuuden kodistaan ja näin he joutuivat yksin eroon läheisistään  avioliiton takia.

Patrilokaalisuus yleistyi käytännöksi.

Tämä heikensi entisestään naisten asemaa.”

Näin kertoi 23.7.2022 Ylen kanavilla esitetty ”Historia Dokumentti – Luiden kertoma totuus”.

Kenen historia?

Mielenkiintoinen dokumentti mielestäni ylipäätään siis.

Olen kyseisiin ihmisiin liittyviin aihealueisiin  tutustunut aiemminkin, eri yhteyksissä, mutta en historian näkökulmasta katsottuna ja niistä kaikista voisi ansaitusti kirjoittaa omat tekstinsä. Ehkä teenkin niin jossain välissä.

Yleistietoahan on, että historiaa on kirjoitettu vahvasti miesnäkökulmasta ja tässä dokumentissa valotettiin juurikin sitä miten kyseinen näkökulma on vaikuttanut päätelmiin esim. hautalöydöistä ja siihen miten objektiivisesti asioita on edes osattu tutkia ja saatikka tulkita aiemmin.

Paljon on jätetty tutkimatta näiden miesnäkökulma tulkinojen vuoksi ja paljon on päätelty väärin ko. oletusten ja syntyneiden  stereotyyppisen ajattelun takia.

On mm. hautoja joiden on ajateltu olevan mahtavien miesten hautoja, vaikka tosiasiassa ne ovat olleet naisten hautoja vainajan luiden analyysin jälkeen. Luita vain ei ole tutkittu aiemmin, koska kulttuurillinen  miesolettama on ollut niin vahva ettei tutkimiselle ole nähty edes tarvetta ennen kuin joitain vuosia sitten v.2014.

Tämä on muuttanut todistettavasti käsitystämme historiasta.

Moni mahtimies on paljastunut naiseksi.

Aiemmin jopa selvät viittaukset naissukupuolesta esim. hautaesineistöissä  esim.vaatetus ja korut jne. on sivuutettu todistusaineistona  väittämällä vainajaa Transukupuoliseksi ja  biologialtaan mieheksi.

Taidetta tulkitseva aika

Olen huomannut , että myös taidetta luetaan tuon viimeistään 1800- luvulla syntyneen ”mies perheenpää” idean kautta, onhan se edelleen siemen ajattelumaailmastamme ja sen kitkemisen idea on vasta nupullaan, jos ajattelee aikaa pitkässä juoksussa.

Tosin olen kovasti iloinen siitä, että tällä hetkellä on ajanjakso, jossa naisiin ja tasa-arvoon liittyvät asiat näyttävät nousevan yhtenä asiana keskiöön kun valtaan nousee uusia ihmisiä ja mm. häirinnästä puhutaan sekä Too-liike nosti sukupuoleen liittyviä asioita esille.

Myös käsitystä sukupuolesta ravistellaan kovasti ideatasolla.

Mitä siitä voisi seurata? No ainakin se, että sukupuolen ideana ei tarvitse olla niin kapea.

Jospa se muuttaisi sitä miten asioita nähdään ja koetaan.

Se antaisi kokonaan uuden näkökulman myös taiteeseen ja sen tulkintaan helposti.

Teosteni lähtökohtia

Tein jo vuosia sitten päätöksen, että oli teosteni ideani mitä vain, sijoitan kuvan henkilöiksi (pääosin) naisia (yleensä kuvan itsestäni, koska olen helppo malli itselleni monella tapaa).

Sitä ķautta on ollut mielenkiintoista haastaa ja tutkia ihmisten ajatuksia sekä omia ajatuksia.

Erityisen mukavaa on seurata yhteiskunnan toimijoiden  stereotyyppisiä ajatuksia, myös niitä ajatuksia miten taidetta katsotaan.

Sisällöllinen ratkaisu

Ratkaisu syntyi sen jälkeen, kun koin, että keskustelu feministisessä kontekstissa ei johda mihinkään, että aina samat asiat ja perustelut toistuvat, että ne kiertävät kehää, josta ei voi päästä ulos, edes kuvissa ellei suostu kuvaamaan naisoletettuja silikonitisseineen ja muovisina feikki olentoina. Se ei ole mielestäni kiinnostavaa ja on sitä paitsi naisvihamielistakin.

Kantaaottavuus

Lähestulkoon aina teoksiani pidetään feministisinä kannanottoina ilmeisesti tämän  päätöksen vuoksi, vaikka itselleni teokseni ovat kuvia ihmisyydestä tässä ajassa. Nainenhan on ihminen ennen kaikkea, eikä sukupuolensa vanki.

Sen voi onneksi päättää omassa mielessään.

Ainakin vielä.

Hiljaiset signaalit tilevaisuudesta

Joitain vaivihkaisia merkkejä siitä, että naisoletetut olisivat tulevaisuudessa yhtä tiukemmin sukupuolen määritelmien vankeja  on myös havaittavissa mm. aborttioikeuden nouseminen keskusteluun uudelleen, oikeus omaan kehoon puhuttaa sitä kautta tai synnytystalkoo-idea kiteyttää jotain siitä mistä ei vielä muutamia vuosia sitten edes puhuttu julkisuudessa, koska se oli automaattisesti vanhentunutta ajattelua.

Omakuvallisuus ja yksilökeskeisyys

Teoksiani pidetään yleensä myös oma-kuvina ja niitä katsotaan sen takia myös tietyllä tavalla. Tämä on ymmärrettävää, koska käytän itseäni mallina paljon. Silti näen, että teokset etääntyvät prosessissa minusta riittävän paljon ollakseen jotain muutakin.

Näin siitä huolimatta, että teosteni henkilöiden kasvot eivät välttämättä edes näy eikä niissä ole varsinaista viitettä omakuvaan sitä kautta, eivätkä henkilöt poseeraa. Tämä oli myös tietoinen valinta, jonka tein kertomuksellisuuden vuoksi, jolla on psykologinen ulottuvuus olemassa.

Tosin toisinaan kasvot saavat näkyäkkin, jotta kuvan ei tarvitse edustaa anonyymiä, vaan ennemminkin henkilöä.

Tämä kaikki on tietoista valintaa, jonka olen idean toimivuuden  tutkimisen vuoksi valinnut itselleni ajateltavaksi.

Havainnoin maailmaa ja ihmisten reaktioita näyttelyistä ja teoksista saamani palautteen avulla.

Näitä havaintoja olen tehnyt itsekseni, usein niitä sanalliseti ilmaisematta, koska sille tuskin löytyy vastakaikua. Enkä oikeastaan tarvitse edes sitä enää. Enhän edes pyri muuttamaan teosteni kautta mitään vain havainnoimaan ja tutkimaan subjektiivisesti, kommentoimaan ilman sanallista ääntä.

Ääneen lausumaton idea

Vaikenemisen tarpeellisuuden tai välttämättömyyden, ehkä sen protestinkin  tiedän siitä, että nuorempana tuli otettua osaa siihen sukupuoliin liittyvään keskusteluun mitä käydään jatkuvasti ja se tuntui ja tuntuu edelleen kiertävän kehää, tosin niin, että keskusteluun osallistuu nuoret ihmiset ja kehä näyttää  edelleen pyörivää samaa vanhaa rataa ”muka uutena”.

Puhujat ovat vain toiset ja se tekee sen ”uuden”.

Tosin näin taitaa olla  vain niiden silmissä kenelle vaikkapa sukupuolineutraalius on uutta asiana. Sitähän se ei ole ollut vuosikymmeniin. Se on ollut hiljaisempi signaali mikä on nyt valtavirtaa nuorten ihmisten kautta.

Idea asioista voi olla myös ääneen lausumattomana yhteiskunnassa jo kauan ennen kuin se valtavirtaistuu sanojen ja massojen tekojen  kautta.

Sanallinen reogointi

Lopetin sukupuoliin liittyvään sanallisen kommentoinnin tuossa 40- kympin jälkeen, koska kyllästyin sen paikallaan pysymiseen.

Tosin ihan viime aikoina on tullut myös pieniä viitteitä keskusteluilmapiirin muuttumisesta ja asiat jotka ovat olleet pitkään enemmän marginaalissa  valtavirtaistuvat isossa määrin.

Huomaan sen herättävän edelleen toivoa ”paremmasta” huomisesta.

Huonompi vai parempi huominen?

Mikäli kuitenkin  historiassa toistuneet vanhat merkit pitävät isossa kuvassa paikkaansa tämä ”New normal”, johon näyttää kuuluvan myös tämä keskustelu sukupuolista uudelleen viritettynä, tulee tämä ”uusi normaali” huonontamaan naisten asemaa, kun se löytää uomansa tässä maailmassa hiljaisena normaalina, jota ei sovi kosketella ääneen kuin muutamalla valitulla valtavirtaisella tavalla.

Näin tapahtui 90- luvullakin, kun yhteiskunta köyhtyi ja pelinappulat jaettiin uudelleen. Naisten asema huonontui suhteessa 80-lukuun mennessä saavutettujen etujen purkamisen yhteydessä. Eikä välttämättä edes puhuta edusta, jos puhutaan siitä mitä vaikutuksia on ollut sillä, että mitä taloudellisten apujen pois ottaminen on vaikuttanut esim.yksinhuoltajien arkeen.

Hylkäsin omassa elämässäni tietoisesti ajatuksen sukupuoleen liittyvistä arvojärjestelmistä joskus kauan sitten ja aloin tietoisesti tarkastella elämää sillä silmällä katsoen.

Tosin tästä ei voi puhua vieläkään kunnolla ääneen.

Onneksi taide ei ole vain katsojille se on myös tekijöiden tekemää ja sitä voidaan potentiaalisesti tarkastella aina toisin.

Aika voi muuttaa sen miten asioita ja taidettakin katsotaan.

Historian samaistumispinta

Mahtavaa katsoa dokumenttiä, josta löytää samaistumispisteitä ajassa asioiden kautta, jotka voi sijoittaa nykyaikaan hieman muuntuneina asioina.

On äärimmäisen puusilmäistä ajatella, että samaistumiskohtia tarvitaan vain pikkutytöille, jotka ovat kaukana tulevaisuudessa niitä jotka rakentavat maailmaa tulevaisuutta varten.

Me keski-ikäiset ihmiset teemme jo nyt sitä rakennustyötä ja  muutosta, mihin he joskus tulevat, ellei ilmesty jotain mikä pyyhkii tyhjäksi kehitystä kuten tuli 90-luvulla laman myötä.

Identiteetit ovat valmiita jo keski-iässä  mikäli psykologinen kehittyminen on päässyt tapahtumaan ja se jos mikä antaa toistaiseksi mahdollisuuden muuttaa asioita yksi elämä kerrallaan.

Tosin muutos tapahtuu lopulta suhteellisen hitaasti ja hiljaisesti massassa, joka on minusta surullistakin osittain.

New normal

Oikeastaan kaikki mitä nyt viime vuosina on tapahtunut mennee yhden sloganin piikkiin ja se on ”New normal”.

Jännää on ollut se, että kyseinen slogan ilmestyi kuin tyhjästä samaan aikaan kun Korona iski yhteiskuntien tajuntaan.

Siitä saa halutessaan monta ideaa myös taiteeseen aina siitä lähtien, että tämä kaikki käynnistettiin tarkoituksellisesti Great Reset tyyppisesti käyttäen hyväksi pieniä ryhmiä jotka olivat homogenisoituneet liikaa.

Se mitä ”New normal” tuo arkeamme pidemmässä juoksussa ei vielä tiedä.

Vapaa-assosiaatio

Mutta miten tämä kaikki liittyy tähän dokumenttiin.

No vapaalla-assosiastiolla yksinkertaisesti päädyin pohtimaan tätä kaikkea tuon dokumentin vuoksi, kuten aina kun teoksia syntyy sekä tietoisesti, että tiedostamatta suhteessa itseensä ja maailmaan.

Minulle syntyi tämmöisiä ajatuksia kyseisen dokumentin siivittämänä ja se näkyy jollain tavalla myös teoksissani.

Suosittelen katsomista kaikille iästä, sukupuolesta tai mistään huolimatta.