Kannattaa hakea opiskelemaan Imatralle taidetta sekä AMK opintoihin että Y-amk opintoihin. Ja tämä ei ole siis SARKASMIA, vaikka siitä tietoisena kirjoitankin nämä kaksi ensimmäistä lausetta.
Tässä yhteydessä täytyy myös mainita perus AMK– tason taidekoulun siirtämiseen liittyen muutama asia.
KOULU ON PÄÄTETTY JO SIIRTÄÄ IMATRALTA POIS.
Tästä asiasta on olemassa paljon näkemyksiä, suurin osa lyhyellä ajan jaksolla kirjoitettuna, mutta, en todellakaan ala niitä kaikkia tässä ruotimaan.
Niille, jotka eivät tiedä yhtään mitään asiasta. Sanon että Imatran perinteikäs taidekoulu ollaan siirtämässä Lappeenrantaan Skinnarilan kampukselle ja Lutin yhteyteen, joka joidenkin mielestä on kuolema ko. koulutukselle pitkällä tähtäimellä.
Asia tuli yllätyksenä todella suurelle joukolle Imatralaisia, eikä siirrosta käyty monipuolista keskustelua julkisesti missään vaiheessa.
Itse osallistun siihen käymättömään keskusteluun nyt tällä tavalla, koska mielestäni tämä puoli mistä nyt aion puhua on puhumatta täydellisen kokonaan.
Nyt paikalliset useat tahot yrittävät saada koulua jäämään juurilleen ja osa on sitä mieltä, että sen tuleekin lähteä pois. Itse olen sitä mieltä, että koulun on jäätävä tänne Imatralle.
Hakijoita kouluun on ollut 2.1 henkilöä yhtä paikkaa kohden. Hakijamäärä on vähentynyt aiempaan verrattuna. Jotkut sanovat sen johtuvan siitä, että joitain vuosia sitten korutaide ja kuvataidekoulutukset yhdistettiin. Muuta kantaa asiaan, ainakaan julkisesti, ei ole mistään saatavilla.
Toisille tilakysymys on se ratkaiseva eli että taidekoululla on kalliit tilakustannukset suhteessa ottaen.
Toisaalta olen kuullut, että tilakysymyksiin ei ole edes voitu vaikuttaa käytännössä edes tässä vaiheessa, vaan sitä kysymystä voidaan pitää joidenkin mielestä tekosyynä koulun siirtämiselle.
En ota tässä kirjoituksessa nyt edellä mainittuihin seikkoihin kantaa ja kirjoitankin tämän enemmän sitä varten, että opiskelijat ja tietenkin myös muut paikalliset kuten vaikkapa nuoret taiteilijat osaisivat katsoa asiaa edes vähän laajemmin viimeistään nyt.
Tarjoan siihen oman näkökulmani valitsemastani kulmasta katsottuna..kuten jokainen joka esittää mielipiteitä.
Toivon että tämä kirjoitus aukaisee jotain ja päätelmät ovat lukijan omissa käsissä. En siis väitä ,että yksin olen oikeassa.
Nyt tilanne on eskaloitunut siihen, että on käynnistetty lyhyt selvitysosuus koulun siirtoon liittyen ja mielipidettä asiaan on kyselty nimenomaan opiskelijoilta laajalla haarukalla. mm. terveydenhuollon puolelta. Kommentoin tässä kirjoituksessa sitä ja avaan samalla näkökulmaani asiaan. Itse olen koulun kasvatti ja jäin asumaan tänne aikoinaan, kun olosuhteet vaikuttivat alueella hyvälle taiteen tekemisen ja elannon hankkimisen suhteen ajateltuna. Tilanne on muuttumassa kovaa vauhtia.
Tässä pohdintaa asiaan liittyen em. tausta tiedoilla siivitettynä:
Osa esim. Koulun opiskelijoista on sitä mieltä, että koulu pitää siirtää Lappeenrantaan siitä syystä, että siellä ” on kaikki”.
Baarielämä varmaan onki, mutta hakiko joku opiskelemaan baarielämän takia? Tuskin kukaan.
Jos taasen viitataan siihen, että paikallinen ja tämän pienen Lappeenranta- Imatra alueen taiteilijaseuran toiminta keskittyy Lappeenrantaan TÄLLÄ hetkellä, niin itse pidempään alalla olleena ja paikallisena taiteilijana, myös tiedän, että se on pelkkä järjestelykysymys missä toiminnan painopiste on ja siihen liittyy voimakkaasti hallinoivaa vallan keskittämistä harvojen käsiin.
Vapaaehtoistyössä valtaa pitävätkin helpoiten ne jotka tuntevat parhaiten vapaaehtoistoiminnan systeemin ja pitkältä ajalta. Sitä voi kutsua portinvartija systeemiksi. Sen oppii ymmärtämään vain ja ainoastaan ajan kanssa. On paljon hiljaista tietoa joka katoaa keskittämisen ja vallan kontekstien kautta. Se on ihan varmaa, koska portinvartijat ovat aina vain alueella harvemmat, eivätkä nekään aina edes kuvataiteen saatikka taiteilijoiden etuja ajavia.
Tämä monesta syystä.
Tässä yksi esimerkki etuun liittyen ja siitä ajattelusta havainnollista asiaa.
Keskittäminen ja toiminnassa mukana olevan yksilön alan tunteminen pitkällä ajalla ei todellakaan tarkoita yks- yhteen laajaa näkemystä ”taiteilijan -etu-näkökulmana ja se erityisesti huomioon ottaen. Ymmärrys esim. Itse taiteesta tai sen sisällöistä on kirjava. Saatikka sen esittämiseen liittyvät asiat.
Alalla monet asiat ovat häilyviä juuri rakenteen vuoksi. Se kertoo myös jotain koko alan valtakunnallisesta rakenteesta, johon kuuluu laajasti ottaen esim. taiteentekijät (monenlaiset ja monessa kontekstissa olevat), taiteen kentän muut osapuolet kuten kuraattorit, virkamiehet ja muut päättäjät.
Lähellekkään kaikki eivät siis ole niitä jotka ajattelevat asiaa lähtökohtaisesti puhtaasti kuvataiteen tai taiteilijan näkökulmasta ja siksi esim. tekijänoikeuksiin ei välttämättä osata aina kiinnittää tarpeeksi huomiota.
Alan laaja”näkemys” ja ”taiteilijan etu”on siis monisyinen juttu ja se tarkoittaa vain näkemystä jolle on olemassa vastanäkemyksiä.
Juuri se takia vallan tuleekin jakautua ja sen keskittymistä LIIAN harvoille tulisi välttää viimeiseen asti tai vähintään vallan tulee vaihtua siten, että se on todellista. Jos näin ei ole ala ajautuu helposti siihen, että muut kuin taiteen tai taiteilijan etuun liittyvät asiat nousevat päällimmäisiksi motiiveiksi toimia aktiivisesti taiteenkentällä.
Taide tarvitsee paljon virtoja ja väyliä, jotta se pysyy elävänä ja hengittävänä.
Taidekoulu Imatralla on jakanut sitä valtarakennelmaa paikallisesti laajemmin kuin mitä keskittäminen realistisesti ajateltuna voi tuoda tullessaan paikallistasolla ajateltuna. Kaikki tämä alueellisesta näkökulmasta katsottuna, kun koulu on nyt fyysisesti sijainnut Imatralla ja sen tieto- taito on ollut laajaa sekä paikallisesti valtakuvioita jakavaa.
Väitän, että koulu on tuonut enemmän näkökulmaa alueen taidekenttään juuri siksi että se on Imatralla eikä Lappeenrannassa.
Kaiken lisäksi kun kuulee puhetta näivettyneestä taide-elämästä Imatralla pakosta tulee mieleen taidekoulu ja sen raikkaat, uudet opiskelijat, jotka mieli palaen alalle ryntäävät. Tosiasiallisesti taidekoulu on se mikä on ollut Imatran taide-elämän sielu.. eikö se ole mitään? Minusta se ei ole nolla. Eikä se ole merkityksetöntä. Eikä ns. ”oikea” taide- elämä voi korvata sitä ja sen tuomaa raikkautta tai ennakkoluulottomuutta, joka syntyy opiskeluajan paineettomuudesta ja no.. myös siitä että ei tunne aluetta välttämättä kovinkaan hyvin. Mikä on todellakin hienoa aikaa.
Ja toisaalta kaikille päättäjille sanoisin, että onko jotenkin viisasta, että asiaan vaikuttaa isossa mittakaavassa opiskelijoiden toiveet, kun ollaan kuitenkin vielä opettelemassa alan/ kentän systeemejä? Ja että asiaan vaikuttaa myös esim. sote:n, kaupallisen alueen, konetekniikan tai rakennuspuolen opiskelijoiden mielipide?
Aika iso taakka kantaa tai siirtää opiskelijoiden harteille, koska se ihana, rakastettava ennakkoluulottomuus on myös sinisilmäisyyttä joissain tilanteissa.
Parasta koulun sijainnissa on ollut se, että se on tuonut edes vähän tasapainoa alueen pysyvään paikallisten taiteilijoiden toimintaan valtatasolla ja meidän omalla pienellä taidekentällä.
Opiskelijat siis tulee ja lähtee..jotkut kuitenkin toistaiseksi jäävät. Tervetuloa. Jotkut oppilaitoksessa opiskelleet jäävät Imatralle ja juurtuvat Etelä- Karjalaan elämään kuitenkin.
Se on hienoa ja niin pitääkin olla, koska elämä on, mutta taidekoulu on muutakin kuin oppilaitos.
Se on instituutio josta seuraa asioita.
Muutakin kuin ilmeinen.
Valta, siten kuin sen määrittelin jo yllä ja joka kuitenkin on olemassa JO ihan ennestäänkin: jakautuu tai keskitetään tavalla tai toisella siitä huolimatta missä kukakin yksilö opiskelun jälkeen asustaa.
Se on pysyvää tässä touhussa hyvässä ja pahassa.
Koulu on tuonut siihen tasapainoa Imatra- Lappeenranta akselilla, eikä vaakakuppi ole liikaa kallistunut mihinkään erityiseen suuntaan. Näin oli ns. tosi taide-elämässä VIELÄ joitain vuosia sitten.
Nyt alkaa näyttämään ihan muulle.
Taidekentän ainoat julkiset rakenteet vallan suhteen ajateltuna ovat paikallisesti täällä Imatra- Lappeenranta akselilla vapaaehtoistoiminnan ja koulutuksellisen näkökulman varassa hyvin pitkälle.
Surullista jos ei ymmärretä se merkitystä taiteen vapauden , elävyyden ja hengittävyyden kannalta ajateltuna.
Eli menetykset ja saamiset Imatralle tai paikalliselle sekä alueelliselle taide-elämälle eivät ole niin yksiselitteisiä kuin voisi luulla äkkiä.
Taiteen tulee, ainakin omasta mielestäni, olla elävää, soljuvaa virtaa yhteisen hyvän eteen valtakonteksteissa ja se jos mikä tarvitsee eri näkökulmia toimiakseen sellaisena virtana että se todella tuottaa jotain uutta.
Etu on monesti näkökulma-asia ja se voidaan nähdä todellakin esittäjästä riippuen monella tavalla. Jos tämä etu esitellään hyvin yksipuolisena on asiaan vihkiytymättömän tulokkaan vaikea suhteuttaa sitä omaan ajatteluunsa ennen kuin tuntee aluetta hyvin ja on toiminut siellä pitkään. Sitä ennen vaara siitä että muutaman etu ajaa yhteisen edelle on todella suuri.
Totta kait kaikkea pitää kehittää, mutta miksi ihmeessä kaikki pitäisi aloittaa alusta? Siinäpä kysymys.