MEDIATAITEESTA VÄHÄN
Aluksi
Mediataiteen paikka on usein netissä.
Se esitetään usein myös elokuvallisin keinoin edelleen.
Hahmottelen tässä tekstissä mediataidetta tekemisen alueena, pohdin sen ainutlaatuisuutta ja syitä tehdä sitä.
Kuka olen?
Olen Kuvataiteilija, Tml jäsen, toimin kuvataiteilijan ammatissa ja olen sen lisäksi Amo-opettaja Yamk-pohjalla.
Pääosin olen tehnyt taiteellisen työni maalaustaiteen parissa päätoimisena friikkuna viime vuosiin asti, kunnes Korona tuli ja muutti tilannettani siten, että mediataide voi näytellä isompaa osaa elämässäni jatkossa käytännön syistä.
Nykyisin maalaan puhdasta ”roskaa”, joka voi ideologisista syistä hajota ja jos niitä joku ostaa myyn kyllä omalla vastuulla.
Marraskuussa 2022 on seuraava näyttely Suomenlinnassa Galleria Haassa. Tää näyttely on ollut vaikea työstää koska ympäröivä maailma on venynyt ja paukkunut kaikin mahdollisin tavoin.
Se kuitenkin on ihan oma tarinansa, josta en nyt tässä kirjoituksessa tämän enempää puhu.
Jos tämä näkökulma mediataiteeseen kiinnostaa tässä suhteellisen pitkä teksti siihen liittyen.
Taustaa
Puhun mediataiteen tunnistejärjestelmän luomiseen liittyvästä ajattelustani liittyen mediataiteen esittämiseen.
En ollut aiemmin, ennen seminaaria, johon vasta osallistuin, ajatellut näin tarkkaan, että nimenomaan mediataide on, ainakin minulle, suora linkki taiteen ja ”ei taiteen” ja ”määrittämättömän” muun taiteen välillä.
Suhteesta mediataiteen tunnistettavuuteen
Olen tehnyt kirjoitettua ja kuvallista mediataidetta, joka tapahtuu ”hetkessä ja on ollut jo vuosia sitten” netissä.
En usko, että tulen niitä jälkikäteen laittamaan tunnistettaviksi. Sellaista mitä en alunperinkään tarkoittanut siksi en muuta muuksi, vaikka nyt puhunkin tästä.
Olen kokenut netin paikkana ottaa erilainen kontakti suoraan ihmisiin, eikä näin ollen jotain mennyttä hetkeä voi sellaisenaan enää luoda uudelleen nimeämällä se jälkikäteen.
Osa teoksistani on myös niin henkilökohtaisia etten voi niitä edelleenkään julkaista mediateoksina tulematta mielestäni leimatuksi sukupuoleni vuoksi.
Osa teoksista on puhdasta harjoittelua ja rekvisiittaa toisen työni (josta saan palkkaa) tekemistä varten ja ne ovat iso osa ihan saatavilla.
Tunnistamattomuudella on hyvätkin puolensa ja niitä on varmasti paljon muitakin.
Mediataiteen tekijyydestä ja mahdollisuuksia
On hyvä silti, että luodaan myös mahdollisuus tunnistamiseen, koska mediataiteen parissa ajatellaan monin tavoin, vaikka juuri minulle nimenomaan on kyse tekijyyden merkityksestä, sen hävittämisestä, piilottamisesta tai esiin nostamisesta.
Se on kiinnostava ajatusalusta tuoda asioita esille ja sille on tänä päivänä valtavasti myös mahdollisuuksia pelien tekemisestä, kirjoitetusta tekstistä, runoista ja digitaalisesta vuorovaikutteisuudesta lähtien. Voimme edelleen luoda myös retrosti mediataiteen teoksia esim. Diaprojektorin avulla.
Mediataiteen välineet (tehdä sitä) ovat hyvin saatavilla jokaiseen kotiin, koska meillä on ja tulee olemaan paljon digitaalisia välineitä varmaan vielä pitkään. Se tuo kyseisen taiteen ihmisten syliin suorastaan.
Puhumme pitkälle digitaalisesta taiteen tekemisestä nykyään kun puhumme mediataiteesta, vaikka kaikki vanhakin on vielä käytössä ja täysin käypää käytössä.
Mediataiteen historiaa
Emmekä tietenkään voi unohtaa mainita tästä elävän kuvan (elokuva ja animaatio) keinoja, jotka ovat yksi lähde tälle kaikelle medioissa estettäville taiteille.
Elävät kuvat ovat mediataiteen historiaa ihan suoraa ja edelleen niille ominaiset, samat vanhat keinot, luoda esim. liikkuvaa kuvaa tai ääntä ovat tässä päivässä läsnä.
Ne keinot syntyivät pääosin 1800 -luvun lopussa ja 1900 -luvun puoliväliin mennessä StopMotion tekniikoineen, äänentoistoineen ja trikkikuvineen ja niillä on edelleen paikka nykyisessä mediataiteessa tähän aikaan päivitettynä.
Mediataiteen tekeminen ei ole nykyään lähellekään niin vaikeaa, mitä se oli vaikka vain 2000-luvun alussa. Diginatiiveille se on helposti myös läheinen ilmaisuväline ja emme tiedä vielä millaiselle näyttää tulevaisuuden keski-ikäisen diginatiivin maailma joskus.
Yhä enemmän näkee taidetta missä mediataide muuttuu osaksi tätä muutakin taiteiden välisyyttä.
Mediataide on kuitenkin poikkeuksellisen lähellä ihmisiä, koska olemme median ympäröimiä ja sen vaikutteille erityisen herkkiä ja toivon mukaan myös valppaita sen suhteen kriittisesti.
Mediataide ja kontakti
Se miksi itse olen tehnyt mediataidetta piilotetusti ja harkitustikin, säästellen, on juuri se, että sillä on joka ainoa kerta saanut erityislaatuisen kontaktin ihmisiin ja joka ikinen kerta kyseistä kontaktiin liittyvää asiaa on tullut myös pohdittua teoksen motiivina.
Se on ollut aina syy tehdä teos nettiin mediataiteena tai virtuaaliseen pöytälaatikkoon piiloon muiden katseilta.
Nyt se aika alkaa olla ohitse, kun mediataiteelle pyritään luomaan tunnistettavuutta bittiviidakkoon.
Mediataitelle ja graffittitaiteelle yhteinen, entinen, tietty kapinallisuus ja ”yön pimeyteen häipymisen” idea muuttuu tämän myötä.
Tunnistettavuudessa on puolensa, kuten myös siinä,ettei jotain tunnisteta.
Joskus lienee on käynyt niinkin, että jollakulla tekijällä esim. toteutumaton, kielletty rakkaus, toisten silmiltä sen piilottaminen, on motivoinut teosten syntyyn. Kaikki me tiedämme lukuisia taideteoksia joiden keskeinen idea on juuri siinä. Tässä päivässä mediateoksia voi syntyä edelleen sillä tavalla.
Silloin teoksen sisältö voi olla syy tekijän nimettömyyteen tai anonymiteetiin.
Mediassa teoksilla on kuitenkin aina se mahdollisuus, että tekijä paljastuu, joko vahingossa tai muuten. Sehän voi olla jopa osa mediateoksen kiehtovuutta ja se erottaa entisaikojen vaikkapa ne salatut rakkaudet nykyajan puolittain salatusta maailmasta.
Mediateos edustaa ehkä kaiken tämän takia vielä jotain nii ihmistä lähellä olevaa ja inhimillistä, että osa siitä joka tapauksessa ei koskaan haluakkaan tunnistautua ihmisten verkkokalvoille tai korville tms. taiteena.
Mediataide voi olla jotain niin ”ei taidetta” ja edustaa, siksi jotain tämän päivän olennaista.
Mediateos on tämän päivän piste tai huutomerkki meressä, jossa itsessään on jo paljon asioita mihin tarttua.
Se on erityisellä tavalla keino puhua.
Se nostaa minusta hyvin esille asioita, joita sanoihin kykenemätön tekijä lähtikin käsittelemään juuri teokseen liittyvän kontaktin idean kautta.
Kontakti onkin ydinasia mediataiteessa.
Ihme kyllä, että joku niin täysin teknologiasta ja se kehittymisestä syntynyt ja siinä elävä taide voi tuntua uudenlaiselle kontaktille ihmisten välillä taiteen sisällä, kun sille antaa tilaa salatun rakkauden kaltaisesti.
Monipuolinen mediataide
Ihan vaan yleistietoa lisätäkseni sanon, että mediataidetta on tehty jo 80- luvulta lähtien taiteena hyvinkin ”manuaalisin” keinoin.
Emme voi siis sen kohdalla (yleisenä tekniikkana) puhua enää uudesta, vaikka se onkin vahvasti muuttuvaa ja sen sisällä on eri tekniikoita lukemattomasti ja niitä tulee kokoajan lisää.
Kaiken muunkin taiteen sisällä on näin.
Mediataide ei ole poikkeus.
Sen vauhti on vain vielä nopea.
Maalauksen veiston, piirustuksen ja grafiikan maailma on myös muuttunut ja jokaisella niillä on sekä pitkä historia, että muuttunut laaja nykyisyys, myös digitaalinen sellainen.
Omaperäisen käsialan kysymys
Kiinnostavaa on, että mediataiteessa, jos missä, on löydettävissä nk.universaaleja, ei tekijöihin liittyviä ”käsialoja” ja tekijyyden merkitys tavallaan hämärtyy siinä kohtaan.
Eräänlainen oma digimaailman ”mangatyyli” piirtää ja maalata digitaalista kuvaa tuntuu olevan valtavirtaa. Se johtunee osaltaan tietenkin tekniikan kyvyttömyydestä olla ihminen. Se ei edelleenkään itsessään kykene tuottamaan ihmisjäljen veroista omaperäisyyttä ja siihen törmää jo heti alkuvaiheessa jos on Kuvataiteilija taustaltaan ja tunteen alueena ammattinsa visuaalista sisältöä.
Ajattelen, että juuri sen takia se luo mediataiteeseen ainutlaatuisen kysymyksen tekijyydestä ja kontaktista anonymiteetin ja bittiavaruuden äärettömyyden kanssa.
Bittiavaruus on kuitenkin matemaattinen ihmisen luoma kokonaisuus alunalkaen. Siitä, emme vielä tiedä mihin se vie hyvässä tai pahassa.
Bittiavaruus
Bittiavaruus on keskeinen osa tämän päivän mediataidetta ja mediataide on kosketuksissa sellaiseen ”ei vielä määriteltyyn” taiteeseen josta on kiinnostavaa puhua myös yleistasolla juuri nyt kun emme ole enää Koronan takia webiin niin sidottuja, jos emme sitä halua ja mikäli kyberhyökkäysten takia joudumme siitä luopumaan ainakin hetkittäin.
Tosin moni haluaa, että digitaalisuus on osa elämää.
Nyt paikoitellen vaikuttaa sille, että ihmiset ovat kuitenkin heittämässä hukkaan sitä hyvää mikä tuli Teamsien ja muiden etätyövälineiden käytöstä. Nekin voi nähdä osana teknologian kulkua, joka näkyy aikalaistaiteessa ja joka voisi näkyä arkeamme laajentavana ulottuvuutena jatkossakin.
Ehkä, jossain välissä ymmärrämme että se on valinta, joka on mahdollista tehdä myönteisistäkin syistä kuten ajansäästö tai mahdollisuus tasa-arvoistaa asioita saavutettavuuden helpottamisen kautta?
Mutta oliko maailmamme liian jäykkä muuttuakseen vain muutamassa vuodessa? Pitääkö sen muuttua? Ja jos miksi? Luonnon takia?
Me ihmiset tällä hetkellä yleisesti taidetaan kuvitella, että bittiavaruus on ikään kuin ääretön, jokin jota kohti mennään, koska sitä ei tunneta.
Ehkä se tuntematon on jo tässä taiteen kautta?
Hyvää viikonloppua.