SKENAARIO: INTOHIMO AMMATTI, JOSTA VOI TULLA MYÖS ELINKEIN
Kieltäytykää taiteilijat tekemästä palkatonta/korvauksetonta työtä, jos sitä ylimielisesti tarjotaan teille tehtäväksi.
Hulluimmillaan esim. taiteilijalle on tarjottu kunnalta ilmaista asuntoa sitä vastaan, että taiteilija tekee markkinointityötä kunnan hyväksi taiteellisen työn kautta.
Tämän tyyppisiä esimerkkejä on lukemattomia.
On lukemattomia määriä taidehankkeita, missä taiteilijoiden osuus hankkeen kuluista rahallallisena korvauksena mitattuna on mitättömän pieni ja suurin osa hankeavustuksesta käytännössä menee palkkana hankkeen yhdelle työntekijälle, joka hallinnoi ja toteuttaa omia visioitaan hankkeen tavoitteiden ja suunnitelman kautta.
Työ on työtä ja on eri asia tehdä vapaaehtoistyötä oman alan tai oman taiteellisen työn eduksi, kuin suostua tekemään palkatta jotain alan osaamista vaativaa työtä, josta jollekulle maksetaan, jopa siinä ihan vierelläsi.
Olen vuosien varrella törmännyt lukuisiin tilanteisiin missä toimitaan juuri näin, heikoimmassa asemassa olevaa voidaan pahimmillaan painostaa tekemään palkatta työtä, jota joku tekee korvausta vastaan vieressä ja korvaus on vielä hyvä.
Pahimmillaan taiteilijoiden tekemälle työlle (josta maksetaan) määrittelee raameja ns.epäviralliset tahot, jotka eivät ole edes vastuussa vaatimustensa seurauksista esim. Pienen kunnan innovoiva kunnanhallitus tai joskus pahimmillaan kollegasi jossain kuntien ja kaupunkien taidehankkeissa tai jopa työkaverisi on se, joka sitä ilmaiseksi tehtävää työtä sinulle ”tarjoaa” tai siihen yrittää pahimmillaan painostaa. Tällainen työ tai työkaveri tai kollega tai joku muu taho käyttää hyväksi sinua VAIN omista ja vain itsestään johtuvista syistä.
Kyseiset tahot eivät aina ymmärrä mitä innovaatioista tai pinttyneistä toimintatavoista seuraa, mutta usein asia myös ymmärretään ja se on ammattia halventavaa ja vähättelevää ajattelua. Tuntuu surulliselle, että koen tarpeelliseksi puhua tästä. Moni ahketa, reipas ja lähimmäiserakas ihminen ei usko ihmisten voivan toimi näin huonolla tavalla. Niin vain kuitenkin näyttää monesti olevan.
Nämä yllä olevat ovat tietenkin yleisiä esimerkkejä kaikesta siitä palkattomasta työstä mitä tällä alalla tehdään.
Eikä tämä, ikävä kyllä, koske vain tätä alaa, tämä koskee muitakin aloja, missä työtä on tarjolla vähän, syystä tai toisesta tai kun työtä ylipäätään on tarjolla pätkissä sekä osa-aikaisena.
Näillä aloilla, käytännössä kaikkialla työelämässä, ihmiset, joilla on kokoaikainen työ tai muuten hyva asema ovat myös kovilla tai ainakin kuvittelevat olevansa kovilla, sillä sehän on suhteellinen asia ja tietenkin ja riippuu kokemuksesta, jonka ihminen tuntee ja tietää. Joskus ihminen on empatiakyvytön, hän ei näe tai välitä vielä vaikeampaa asemaa tai pitää sitä jotenkin huonommassa asemassa olevan omana syynä. Juuri nämä ihmiset voivat sortua kyseiseen toimintaan.
Se ei tee toimintaa oikeksi. Eikä tarkoitus pyhitä keinoja.
Se luo työpahoinvointia (molemmissa ansaintamalleissa) ja huonoa palvelun laatua, joka näkyy siinä mitä tulee ”uunista ulos”.
Toisaalta taas työtä se on vapaaehtoistyökin, joka on yhteiseen hyvään pyrkivää työtä, jota tekevät juuri ne ahkerat, intohimoisesti alaansa suhtautuvat ja yhteisöllisyyteen pyrkivät ihmiset, mutta vapaaehtoistyö yhdistysten kautta ei suinkaan ole tarkoitettu eikä ole kanava teettää palkatta työt esim.tuottaa kuntalaisille kulttuuripalveluja. Nyt kun jotkut kunnat harkitsevat, että kulttuuripalveluja tuottaisivat osuuskunnat, se kannattaa harkita tarkkaan lähteekö siihen mukaan ja jos lähtee, miten se työn tekemisen ja teettämisen malli sitten määritellään lopulta määrittelee juuri sinun elantosi.
Kun teet palkatta/korvauksetta työn, josta toiselle maksetaan, osallistut itse omalla toiminnallasi siihen, että alan toimeentulo on heikkoa.
Se heikentää alan ammatin arvostusta ja estää toimeentulon hankkimisen edellytyksiä.
Se johtaa pahimmillaan huonoon laatuun näissä töissä mitä tehdään palkatta, se syö motivaation ja ennen kaikkea se vie ammattiylpeyden kun teet palkatta työtä.
Lisäksi juuri näiden asioiden takia kuka tahansa voi väittää olevansa Kuvataiteilija ja hallitsevansa alan toiminnan.
Etenkin nyt kun meidän kaikkien Suomalaisten sosiaaliturva on menossa erittäin heikoksi on tärkeää kieltäytyä tekemästä palkatta työtä, joka liittyy ammattiin ja josta muutenkin maksetaan, jollekulle, ehkä juuri sille vieressäsi olevalle ”työkaverille” tai kollegalle.
Vapaaehtoistyö on eri asia.
Itse alan olemaan yllämainittujen syiden takia osuuskuntatoiminnan kannalla, mutta niin, että se on katsottu osuuskunnan jäsenten etua vahvasti painottaen.
Voi syntyä myös vahva Ay toiminta, joka katsoo asioita kulttuurialan tarpeista käsin. Se on mahdollisuus.
Osuuskunnista voi syntyä myös liiketoimintaa, joka on kannattavaa ja jopa liiketoimintaa mikä on arvoperusteista. Sepä muuttaisi paljon maailmaa mitä katsotaan tuottavuuden ja tehokkuuden silmälaseilla lähes poikkeuksetta tänä päivänä.
Tässä on kuitenkin iso riski, minkä kulttuuriala voi joutua tekemään isona massana. Se riski piilee siinä, että osuuskuntatoiminta on käytännössä bisnesselämän ”rikkuri” samaan tyyliin kun ammattiyhdistysliikkeisiin kuulumaton henkilö, joka tekee lakon aikaan ”sinunkin työsi”. Toisaalta osuuskuntatoiminta ei ole uhka terveelle yritystoiminnalle, joka on rakennettu kestävälle pohjalle. Eikä se vie kenenkään töitä vaan luo uusia toimintamalleja.
Siltikään ei voi tietää mitä tulevaisuus oikeasti tuo, mutta jos tämä kaikki yhdistyy alan rakennemuutokseen tulevaisuus voi olla parempi, kuin nykyisyys.