Demokratiasta puhutaan usein edustuksena, asiantuntijuutena ja päätöksentekona. Harvemmin pysähdymme pohtimaan, miten hyvin rakenteemme todella mahdollistavat osallistumisen, vallan kierron ja vastuun jakamisen. Jos haluamme rakentaa kestävää ja oikeudenmukaista tulevaisuutta, meidän on uskallettava tarkastella myös sitä, miten demokratia toteutuu käytännössä – ei vain puheissa vaan vallan rakenteissa.
Alamme, kulttuurialan, tulevaisuutta koskevassa keskustelussa puhutaan paljon resursseista, tehokkuudesta, osaamisesta ja rakenteista. Paljon harvemmin puhutaan demokratiasta.
Asiantuntijuus on välttämätöntä.
Monimutkaista alaa ei voi johtaa ilman osaamista. Samalla on kuitenkin tunnistettava riski, joka syntyy silloin, kun asiantuntijavalta ja päätösvalta alkavat keskittyä liian harvoille ihmisille.
Demokratian tarkoitus ei ole korvata asiantuntijuutta. Sen tarkoitus on varmistaa, että asiantuntijuus palvelee yhteisöä eikä etäänny siitä.
Tällä hetkellä järjestelmä näyttää monin paikoin rakentuvan oletukselle, että valitut tai nimetyt toimijat tietävät parhaiten, miten asioita tulisi kehittää. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa päätöksiä tehdään yhä kauempana niistä ihmisistä, joiden arkeen päätökset vaikuttavat.
Kysymys ei ole yksittäisten ihmisten motiiveista. Kyse on rakenteista.
Valta muuttaa väistämättä näkökulmaa. Siksi demokraattisen järjestelmän tehtävänä ei ole vain valita vallankäyttäjiä, vaan myös luoda rakenteita, jotka pitävät heidät jatkuvassa vuorovaikutuksessa kentän kanssa. Tarvitaan enemmän avoimuutta, enemmän kuulemista ja enemmän todellisia vaikutusmahdollisuuksia niille, jotka eivät itse istu päätöksentekoelimissä.
Yhtä tärkeää on vallan kierto.
Terve järjestelmä ei saa rakentua yksittäisten henkilöiden varaan. Johtajien, asiantuntijoiden ja luottamushenkilöiden tulee voida vaihtua ilman, että toiminta vaarantuu. Tämä edellyttää tiedon jakamista, avoimia toimintatapoja ja kulttuuria, jossa vallasta luopumista pidetään vastuullisena tekona eikä heikkoutena.
Pyydänkin alan keskeisiä toimijoita, viranomaisia ja rahoittajia pohtimaan, miten demokratian toteutumista voitaisiin vahvistaa rakenteellisesti eikä vain juhlapuheissa.
Demokratia ei ole este tehokkuudelle eikä asiantuntijuudelle. Se on niiden legitimiteetin perusta.
Jos haluamme rakentaa kestävää tulevaisuutta, meidän on huolehdittava siitä, että valta ei ainoastaan kuule kenttää vaan myös jakautuu, uusiutuu ja pysyy aidosti vastuullisena niille ihmisille, joiden vuoksi koko järjestelmä on olemassa.
Jos demokratia on meille tärkeä arvo, miksi sen toteutumista rakenteissa arvioidaan niin harvoin?