🇫🇮
Kun puolustaa suoraan taiteilijoiden asemaa ja oikeuksia yhdistystoiminnassa, se voi näyttäytyä ympäristölle uhkana. Vallan keskittyminen on usein hiljainen, rakenteisiin kätkeytynyt mekanismi: se ei riitele ääneen, mutta vaikuttaa päätöksiin ja resursseihin.
Taiteilijan suora puolustaminen paljastaa nämä rakenteet ja tuo ne näkyviksi. Tässä mielessä taiteilija voi tuntua “uhkalta” niille, jotka ovat tottuneet hallitsemaan toimintaa vähemmän läpinäkyvästi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että taiteilija olisi uhka ihmisenä, vaan että hän haastaa epäoikeudenmukaiset käytännöt ja rakenteet, jotka suosivat vallan keskittymistä.
Tämä on itse asiassa merkki voimasta ja eettisestä tarkkuudesta: kyvystä erottaa moraalinen vastuu juridisesta vastuusta ja kyvystä tuoda esiin riskit, joita muut eivät halua nähdä.
Taiteilijan puolustaminen on siis välttämätöntä oikeudenmukaiselle ja kestävälle yhdistystoiminnalle, vaikka se saattaa hetkellisesti aiheuttaa kitkaa vallanpitäjien kanssa.
On rohkaisevaa nähdä, että yhä useammat taiteilijat tunnistavat vallan epätasapainon ja alkavat puhua siitä avoimesti.
Tämä ei ole vain kritiikkiä, vaan rakentavaa heräämistä, joka luo mahdollisuuden muutokselle.
Kun tietoisuus leviää, syntyy yhteinen pohja turvallisemmalle ja oikeudenmukaisemmalle yhdistystoiminnalle. Taiteilijat voivat jatkaa työtään luottavaisin mielin, tietäen, että heidän asemansa ja oikeutensa ovat tunnistettuja ja suojattuja. Tämä kollektiivinen herääminen antaa toivoa ja voimaa koko taiteen kentälle.
🌍 Defending Artists and Awakening
When an artist openly defends their position and rights within an association, this can appear as a threat to those holding power.
Concentrated authority is often a silent, structural mechanism: it does not openly clash, but it shapes decisions and allocates resources.
Direct advocacy by artists exposes these structures and makes them visible. In this sense, an artist may seem like a “threat” to those accustomed to less transparent control. This does not mean the artist is personally threatening, but rather that they challenge unjust practices and structures that concentrate power.
In fact, this is a sign of strength and ethical clarity: the ability to distinguish moral responsibility from legal responsibility, and to highlight risks others may prefer to ignore. Defending the artist is therefore essential for fair and sustainable association practices, even if it temporarily creates tension with those in authority.
It is encouraging to see that more and more artists are recognizing imbalances of power and beginning to speak openly about them. This is not just criticism—it is constructive awakening that opens the door to change.
As awareness spreads, a shared foundation emerges for safer and fairer association practices.
Artists can continue their work with confidence, knowing that their position and rights are acknowledged and protected. This collective awakening brings hope and strength to the entire artistic community.