Sukupuoli ei ole pelkkä biologinen ominaisuus. Se rakentuu kulttuurissa, yhteiskunnassa ja arjessa — ja sen ymmärtäminen muuttuu ajan mukana. Tässä kirjoituksessa pohdin omaa sukupolvikokemustani, taiteen ja psykologian merkitystä sekä nykyhetken ristiriitoja suomalaisessa ja kansainvälisessä kontekstissa.
Sukupuoli performanssina ja kulttuurisena ilmiönä
Sukupuoli ei ole pelkkä biologinen ominaisuus, vaan performatiivinen ja kulttuurisesti rakentunut ilmiö (Butler). Queer-teoria ja sukupuolentutkimus auttavat ymmärtämään, miten sukupuolen normit ja valtasuhteet muotoutuvat yksilön ja yhteiskunnan tasolla.
Sukupolvikokemus ja muutokset käytännössä
Olen syntynyt 1970-luvulla, jolloin olin lapsi, ja tullut itse äidiksi tyttärelle 1990-luvulla. Tämä sukupolvien ketju on antanut mahdollisuuden nähdä ja kokea muutokset paitsi teoreettisesti myös käytännössä.
1970-luku: lapsuus – jälkiteollinen yhteiskunta, perinteiset sukupuoliroolit alkoivat vähitellen kyseenalaistua länsimaissa
1980-luku: nuoruus – post-punk-asenne, kapinallisuus, elämää kohti suuntautuva energia, sukupuolta seksualisoitiin, mutta ei samalla tavalla kuin nykyään
1990-luku: androgynia ja sukupuolentutkimuksen nousu, feministiset liikkeet ja sukupuolen moninaisuuden näkyvyys lisääntyivät
2000–2010-luku: ultrafeminiinisyyden ja transihmisten näkyvyys, #MeToo-liike, keskustelu sukupuolittuneista valtasuhteista laajeni
Nuoruuteni 1980-luku oli erityisen haastavaa nuorille tytöille ja naisille, koska voimakas vaikenemisen kulttuuri oli yhä olemassa. Samalla nuorissa eli kapinallinen energia ja elämää kohti suuntautuva asenne, muistuttaen aiempien sukupolvien liikkeistä.
Nykyhetken ristiriidat
Nykyhetki tuo esiin ristiriitoja. Tutkimusten mukaan nuoret miesoletetut ovat monin paikoin muuttuneet misogyynisemmiksi ja suhtautuvat esimerkiksi naisoletettuihin kohdistuvaan väkivaltaan sallivammin. Toisaalta näkyy myös miesoletettuja, jotka aktiivisesti puolustavat naisoletettuja ja haastavat perinteisiä sukupuolittuneita valtasuhteita. Oma ääni, joka vuosikymmeniä on yrittänyt puhua ja lukea sukupuoliasioista, tuntui pitkään usein toissijaiselta. Vasta nyt, kun tietoisuus ja keskustelu ovat laajentuneet yleiseen tietoisuuteen, sen merkitys konkretisoituu.
Siirtyminen kuvan kieleen
Jossain vaiheessa lopetin puhumisen ja siirryin kertomaan ajatuksiani pelkästään kuvan kautta. Puhe vei voimat, eikä voimattomuudesta synny taidetta, vaikka kitkasta ja puhtaasta rakkaudesta voikin syntyä. Mutta kuvaakin luetaan aina ajan, kulttuurin ja sukupuolittuneiden normien tulkintojen kautta — nuorena naistaiteilijana siitä ei voinut koskaan olla irrallaan.
Tästä syystä psykologia on kiinnostanut minua: se tarjoaa välineen ymmärtää ihmistä ja yhteiskuntaa taiteen kautta ilman sukupuolittuneen kielen rajoja. Myöhemmin, #MeToo-liikkeen myötä, palaset loksahtivat kohdalleen: varjo, jonka alla oma ääni oli pitkään piilossa, alkoi väistyä, ja näkökulmani nousi yleisen tietoisuuden osaksi.
Perusidentiteetin varmuus
Vuosien varrella olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Tämä perusidentiteetin varmuus — tunne siitä, että minussa ei ole vikaa ihmisenä, jos olen sulusolultani tyttö — on mahdollistanut sen, että voin tarkastella sukupuolta, taidetta ja yhteiskuntaa rauhassa, ilman että minun tarvitsee kyseenalaistaa omaa arvoni.
Puhe “miesoletetuista” ja “naisoletetuista” on tässä ajassa tärkeää, koska se tekee näkyväksi, että sukupuolen rakentuminen kulttuurissa ja sosiaalisissa valtasuhteissa on merkittävää kaikille — riippumatta biologisesta sukupuolesta.
Gender is More Than Biology — It is Constructed in Culture, Art, and Time
Gender is not just a biological trait. It is constructed in culture, society, and everyday life — and our understanding of it changes over time. In this article, I reflect on my generational experience, the role of art and psychology, and contemporary tensions in Finnish and international contexts.
Gender as Performance and Cultural Phenomenon
Gender is not merely a biological fact but a performative and culturally constructed phenomenon (Butler). Queer theory and gender studies help us understand how norms and power relations around gender shape individuals and society.
Generational Experiences and Changes
I was born in the 1970s and became a mother to a daughter in the 1990s. This generational chain has allowed me to see and experience changes not only theoretically but also in practice.
1970s: childhood – post-industrial society, traditional gender roles gradually questioned in Western countries
1980s: adolescence – post-punk attitude, rebellious energy, life-oriented mindset, gender was sexualized, but not in the same way as today
1990s: rise of androgyny, feminist movements, and the growing visibility of gender diversity
2000s–2010s: ultrafeminine and trans visibility, #MeToo movement, wider public discussion of gendered power relations
The 1980s were particularly challenging for young girls and women due to a strong culture of silence. At the same time, young people carried a rebellious energy and life-affirming attitude reminiscent of earlier generations’ movements.
Contemporary Tensions
Today, contradictions emerge. Research shows that young men assigned male at birth in some contexts have become more misogynistic and more tolerant of violence against women assigned female at birth. On the other hand, some men actively defend women and challenge traditional gendered power structures. My voice, which has tried to speak and read about gender issues for decades, often felt secondary — only now, as awareness has spread, does its significance become visible.
Moving to the Language of Images
At some point, I stopped speaking and began expressing my ideas exclusively through images. Speaking drained my energy, and art cannot be born from powerlessness alone, although it can emerge from tension and pure love. But images are always read through the lens of their time, culture, and gendered norms — as a young female artist, this could never be avoided.
This is why psychology has interested me: it offers a way to understand humans and society through art, beyond the limitations of gendered language. Later, with the #MeToo movement, the pieces fell into place: the shadow that had long hidden my voice began to recede, and my perspective became part of wider public awareness.
Confidence in Basic Identity
Over the years, I have learned to accept myself as I am. This fundamental confidence — the sense that there is nothing wrong with me as a person, being biologically female — has allowed me to explore gender, art, and society calmly, without questioning my own worth.
The discussion of “men assigned male at birth” and “women assigned female at birth” is important today because it highlights that the construction of gender in culture and social power relations matters for everyone — regardless of biological sex.
Kirjallisuusluettelo / Reading List
Butler, Judith: Gender Trouble: Feminism and the Subversion of Identity (1990)
Butler, Judith: Undoing Gender (2004)
Butler, Judith: Bodies That Matter: On the Discursive Limits of Sex (1993)
Connell, R.W.: Masculinities (2005)
