Suomessa keskustelu työttömyydestä ja työmarkkinoista keskittyy usein siihen, mitä työttömiltä voisi vaatia enemmän. Harvoin kysytään, miten valta todella jakautuu työpaikalla – kuka kantaa riskin ja kuka määrittää ehdot.
Minulle vapaus ei tarkoita velvollisuuksien puutetta. Se tarkoittaa turvattua pohjaa, josta voi vastuullisesti täyttää velvollisuutensa ilman pelkoa romahduksesta. Se on mahdollisuus sanoa ei, säädellä omaa työtaakkaa ja osallistua työhön ilman pakkoa. Se on oikeus toimia, ei vain olla toiminnan kohteena.
Mitä tapahtuisi, jos osa-aikatyöhön ja pätkätyöhön liitettäisiin subjektiivisia oikeuksia: oikeus päättää missä ja milloin työ tehdään, mahdollisuus irtisanoutua ilman sanktioita ja perustoimeentulo — esimerkiksi 1 300 euroa bruttona — jonka päälle voisi ansaita lisää? Tämä ei poista kannustimia tehdä työtä. Se poistaa pakon. Työstä tulisi aidosti sopimus, ei pelkoon perustuva velvollisuus. Johtajuus muuttuisi käskyttämisestä yhteistyöksi. Osa-aikatyö ei olisi epäonnistuminen, vaan hyväksytty normaali käytäntö.
Tällainen muutos ei ole pelkkää talouspolitiikkaa. Se on vallan uudelleenjakoa.
Nykyisin suurin osa riskistä kuuluu työntekijälle: epävarmuus, sanktiot ja toimeentulon menetyksen pelko. Uudessa järjestelmässä riski ja vastuu jakautuisivat tasaisemmin, ja työmarkkinat olisivat oikeudenmukaisemmat myös esimiehille, jotka kantavat operatiivisen ja johtamisen vastuun.
Kulttuurisesta näkökulmasta Claude Lévi-Strauss opetti, että sosiaaliset järjestykset eivät ole luonnonlakeja, vaan rakenteita, joita olemme itse luoneet. Työttömyyden ja epävarmuuden kokeminen “luonnollisena” on harhaa. Valta on tällä hetkellä epätasapainossa: se kohdistuu heikoimpiin. Miksi emme tasapainottaisi sitä?
Haluan myös tehdä selväksi: pohdintani ei perustu yhdysvaltalaisiin, kilpailukeskeisiin arvoihin, joita pidän liian kovina ja kylminä. Suomessa yhteiskunnan pitäisi olla hyvä ihmisille — tarjoten turvaa ja vapautta, ei pelkoa ja pakkoa.
Yhteiskunnan tehtävä ei ole valvoa heikoimpia tiukemmin, vaan rakentaa järjestelmä, jossa ihmiset voivat toimia vapaasti ja vastuullisesti. Työ ei ole vain taloudellinen velvollisuus, vaan mahdollisuus luoda, osallistua ja kantaa vastuuta turvatulta pohjalta. Oikeudenmukaisuus ei ole vain lakitekstejä; se on mahdollisuus käyttää oikeuksiaan ilman pelkoa.
Vapaus ei ole rajatonta — se on turvallisuutta, joka mahdollistaa aitoa, vastuullista ja luottamuksellista toimintaa. Jos työpaikka on todella hyvä, miksi sen pitäisi pelätä työntekijän vapautta? Jos rakenteet tarjoavat todellista valintaa, sekä työntekijä että työnantaja voivat tehdä sopimuksia, jotka ovat oikeudenmukaisia ja kestäviä.
Lisälukemista
Jos haluat syventää pohdintaa työelämän vallasta, vapaudesta ja epävarmuudesta, nämä teokset tarjoavat sekä kulttuurisen että yhteiskunnallisen näkökulman:
Claude Lévi-Strauss – Tropiikin kasvot (1955)
– Kulttuuristen ja sosiaalisten rakenteiden analyysi. Auttaa ymmärtämään, että työmarkkinoiden “luonnollisiksi” mielletyt hierarkiat ovat itse asiassa ihmisten luomia järjestelyjä.
Hannah Arendt – Vita activa – Ihmisenä olemisen ehdot (1958)
– Pohtii ihmisen toimintaa, vapautta ja vastuuta yhteiskunnallisissa rakenteissa. Työ voi olla vastuullista toimintaa vain turvatun pohjan varassa.
Tuija Koivunen, Markku Sippola & Harri Melin (toim.) – Työ elää – Murroksia, trendejä ja muutoksen suuntia Suomessa
– Laaja katsaus suomalaisen työelämän muutokseen, epätyypillisiin työsuhteisiin ja rakenteellisiin paineisiin.
Guy Standing – The Precariat: The New Dangerous Class (2011)
– Esittelee prekariaatin käsitteen ja näyttää, miten työn epävarmuus ja vallan epätasa-arvo vaikuttavat ihmisten kokemaan turvaan ja vapauteen.
Arne L. Kalleberg – Precarious Lives: Job Insecurity and Well-Being in Rich Democracies (2018)
– Tutkii, miten epävarmuus ja epätyypilliset työsuhteet vaikuttavat hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Korostaa, miksi turvattu pohja ja oikeudenmukaiset työehdot ovat olennaisia vapauden kannalta.
Freedom, Power, and Work: An Artist’s Societal Reflection
In Finland, the discussion about unemployment and the labor market often focuses on how much more can be demanded from the unemployed. Rarely is it asked how power is truly distributed in the workplace — who bears the risk, and who dictates the terms.
For me, freedom does not mean a lack of obligations. It means a secure foundation from which one can responsibly meet obligations without fear of collapse. It is the ability to say no, regulate one’s workload, and participate in work without coercion. It is the right to act, not just to be acted upon.
What would happen if part-time and temporary work included subjective rights: the right to decide where and when work is done, the ability to resign without sanctions, and a basic level of income — for example, 1,300 euros gross — on top of which additional earnings could be made? This would not remove incentives to work. It would remove coercion. Work would become a genuine agreement, not a fear-based obligation. Leadership would shift from command to collaboration. Part-time work would no longer be failure, but an accepted norm.
Such a change is not merely an economic question. It is a redistribution of power. Currently, most of the risk is borne by the employee: uncertainty, sanctions, and fear of livelihood loss. In a new system, risk and responsibility would be shared more evenly, and the labor market would be fairer even for supervisors, who carry operational and management responsibilities.
From a cultural perspective, Claude Lévi-Strauss taught that social orders are not laws of nature but structures we ourselves have created. Job insecurity is often perceived as natural, yet it is a choice: risk is tied to the weaker party. Why do we treat this as inevitable? Why not balance power?
I also want to make clear: this reflection is not based on American, hard-edged, competition-focused values. I do not support them, as they prioritize productivity over people and leave those with the least power on their own. In Finland, society should be good for its people — providing security and freedom, not fear and coercion.
The task of society is not to monitor the weakest more strictly, but to build a system in which people become free actors. Work is not only an economic obligation but an opportunity to create, participate, and take responsibility on a secure foundation. Justice is not just legal texts; it is the ability to exercise one’s rights without fear.
Freedom is not limitless — it is security that allows one to act genuinely, responsibly, and with confidence. If a workplace is truly good, why should it fear employee freedom? If structures provide real choice, both employee and employer can form agreements that are fair and sustainable.
Further Reading
To deepen your understanding of labor structures, precarity, power, and freedom, these works provide both cultural and societal perspectives:
Claude Lévi-Strauss – Tristes Tropiques (Tropiikin kasvot, 1955)
– Analyzes cultural and social structures, showing that labor hierarchies are human-made systems rather than natural laws.
Hannah Arendt – Vita activa – The Human Condition (1958)
– Explores human action, freedom, and responsibility in societal structures, emphasizing that work can only be responsible when built on a secure foundation.
Tuija Koivunen, Markku Sippola & Harri Melin (eds.) – Työ elää – Murroksia, trendejä ja muutoksen suuntia Suomessa
– Provides a detailed view of changes in Finnish work life, atypical employment, and structural pressures, illustrating why work insecurity is a growing phenomenon.
Guy Standing – The Precariat: The New Dangerous Class (2011)
– Introduces the concept of the precariat, showing how job insecurity and unequal power distribution affect people’s sense of security and freedom.
Arne L. Kalleberg – Precarious Lives: Job Insecurity and Well-Being in Rich Democracies (2018)
– Examines how insecurity and atypical employment affect well-being, emphasizing why a secure base and fair working conditions are essential for freedom and responsible action.