Suomen Taiteilijaseuran ja sen liittojen mahdolliset yhdistymishankkeet herättävät keskustelua niin rahoista, vallasta kuin taiteilijoiden asemasta. Menneisyys tarjoaa arvokkaita opetuksia siitä, miten yhdistämiset voivat vaikuttaa alan rakenteisiin ja taiteilijoiden toimintaan.
Kokemukset eri yhdistymishankkeista osoittavat, että käytännön realismin huomioiminen on keskeistä. Konkreettiset esimerkit, kuten Kuvataiteen talon hanke, havainnollistavat, miten henkilö- ja raharesurssit voivat kulua nopeasti ilman, että tavoitteet toteutuvat. Tämä ei koske vain rahoja, vaan myös vallan ja päätöksenteon läpinäkyvyyttä, eli sitä, kuka voi vaikuttaa ja kenellä on oikeus osallistua.
Rinnakkaisten liittojen ja huonosti suunniteltujen rakenteiden seuraukset voivat olla myrkyllisiä koko toiminnalle. Yhdistymishankkeiden valmistelussa on tärkeää ymmärtää nämä käytännön riskit, jotta tuleva valtakunnallinen rakenne ei toista menneiden virheitä.
Taiteilijoiden rooli korostuu: ennen suuria yhdistymisiä on hyödyllistä avata olemassa olevia rakenteita ja tarkastella niiden toimintaa läpinäkyvästi. Tämä mahdollistaa sen, että yhdistyminen voi tapahtua tavalla, joka tukee taiteilijoiden asemaa, säilyttää toiminnan avoimuuden ja vahvistaa kentän kestävää kehitystä.
Menneisyys tarjoaa siis arvokkaita oppeja. Se muistuttaa, että yhdistymishankkeissa ei ole kyse vain organisaatioiden yhdistämisestä, vaan myös taiteilijoiden mahdollisuudesta vaikuttaa ja säilyttää vapaus tehdä taidetta omilla ehdoillaan.
Tämä on olennainen kysymys koko alan kehityksen ja taiteen vapauden kannalta.